tiistai 23. huhtikuuta 2019

Pyykillä

Valkoinen on ennen ollut lakanoiden ja liinavaatteiden pääväri mutta kyllä nykyäänkin vielä valkoisia on monella ja minullakin äitini perintönä.

Vanhempani kasvattivat pellavaa kotona, monen työvaiheen jälkeen kudottiin kangasta ja ommeltiin Singer ompelukoneella pöytäliinoja ja liinavaatteita. Alussa ne olivat karheita mutta moneen kertaan pyykättynä kyllä pehmenivät.

Valkoiset pyykit keitettiin saunan padassa, siten saatiin puhtaan valkoista. Pyykit kuivattiin ulkona ja piha oli kuivauspaikkana. Koivujen väliin laitetuilla naruilla pyykit liehuivat kuiviksi, sitten vedettiin ja penkin päällä mankeloitiin.

Pyykin pesussa joskus oli monta naista ja porukassa syntyi keskustelu milloin mistäkin asioista. Lastenkasvatus ja kotitaoustyöt olivat usein aiheena, siitä syntyikin paljon asiaa puitavaksi.



Viikon 17 krapusanat ovat valkoinen, keskustelu, piha. Annettujen sanojen ei tarvitse olla kirjoituksessasi perusmuodossa, taivuttele siis vapaasti.

Lisää krapuja SusuPetal ja Caran blogissa.

23 kommenttia:

  1. Pyykin pesu ja mankelointi on ollut aikoinaan oikein sosiaalinen tapahtuma. Toista se on nyt, kun jokaisella on oma kone. Minäkin muistan kun käytiin yhdessä isossa mankelissa mankeloimassa lakanoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli sosiaalinen tapahtuma ja työ sujui yhdessä mukavammin. Kiva kun on muistoja mitä verrata nykyaikaan.

      Kiitos Cara!

      Poista
  2. Muorilla (mummolla) oli mankeli, semmoinen omilla jaloilla seisova, kun olin n. 7-vuotias, tai siinä paikkeilla. Serkkupoika oli varmaan kolmen vanha ja minun olisi kai pitänyt sitä vähän vahtia, mutta en vissiin muistanut, kun se ehti sinne mankelin alle ja... työntämään sormensa sinne telojen väliin! Hirveä huutohan siitä tietysti tuli: serkkupoika huusi ja minä sain huutia kun en vahtinut.
    Mutta ei jäänyt sormien onnettomuus siihen...pari päivää sen jälkeen serkku jätti sormet oven väliin: saranapuolelle. Ja kenen vika.. *huokaus*
    Ja kolmas kerta toden sanoo, ennen kuin sormet ehti parantua. Verannalta löytyi muorin puiset pyykkipojat, josta minä tein itselleni hienot, pitkät kynnet. Serkkupoika halusi samanlaiset. Tällä kertaa olin syytön, mutta uskoiko kukaan... Serkku itse hampailla avasi pyykkipojat ja laittoi ne sormiinsa - niihin kipeisiin, jo kahteen kertaan kovia kokeneisiin.
    Pyykkiä siis pestiin ja huollettiin mummolassakin, kesällä ulkona auringonpaisteessa.
    Pulsaattorikoneella pestiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi harmi mitä tapaturmia ja itku varmaan raikui. Nuo pyykkipoikakynnet olivat hauskat, mutta miten voi laittaa kipeisiin sormiin. Lapset keksivät ennenvanhaan kaikkea kivaa, ei tarvittu kalliita ostoleluja. Lapsilla mielikuvitus pelaa vaikka tapaturmia sattui aika usein.

      Mun lapsuudessa oli sellainen käsimankeli missä oli irto pulikka ja melan näköilen vempele ja niitä yhdessä käytettiin. Lakana oli kääritty pulikan ympärille ja sitten veivattiin, miten en osaa edes selittää, mutta sileää tuli, välillä kostutettiin lakanaa ja taas jatkettiin. Kotona tehtiin paljon kotitaloustavaroita, itse tehtiin mihin pystyttiin kuten esim. edellä mainittu käsimankeli oli isän tekemä.
      Myöhemmin ostettiin jaloilla seisova mankeli ja samoin myös pulsaattorikone ja se oli siihen aikaan ihan ylellisyys.

      Kiitos HPöllö

      Poista
  3. Puhtaat, valkoiset lakanat, ihan voi tuntea niiden tuoksun!

    Mukava krapumuisto. Omavaraisuutta, kun omista pellavoista syntyi kankaita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nykyään arvostaa kaikkea vanhaa ja muistot on hyviä vaikka työkalut ja tavat eivät niin heppoja olleetkaan. Pellava kankaat tehtiin pellavan kylvöstä lähtien kankaaksi ja ommeltiin valmiiksi liinavaatteiksi ja päytäliinoiksi. Puhtaassa ilmassa kuivatettu pyykki tuoksui raikkaalle tuntui pehmeälle.

      Kiitos SusuPetal!

      Poista
  4. Ulkona kuivatatut pyykit tuoksuvat ihanilta! Ja mankeloidut lakanat tuntuivat hyviltä. Minä en enää mankeloi enkä silitä. Voi noita aikoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkona kuivatettu oli raikasta pyykkiä. Minäkään en enää kuivata pyykkiä ulkona, joskus parvekkeella, ei ilmakaan ole niin puhdasta kuin ennen. En myöskään mankeloi, kun ei ole mankelia, pyykkituvassa olisi mutta ei tule mentyä. Kylppärissä kone pyykkää ja pyykki kuivaa. Joskus silitän, sitäkin harvemmin. Näin ihminen laiskistuu, ollaan vaan somessa ja paikat jäykistyy :)

      Kiitos Riitta!

      Poista
  5. Oma kasvatetuissa pellavissa nukkuminen kuulostaa ihanalta! Vastapesty ja ulkona kuivatettu pyykki tuo kyllä ihanan tuoksun mukanaan ja uni maistuu:) Leppoisaa alkanutta viikkoa💖

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on kotikutoinen pellavalakana parhaillaan pedissä ja hyvin nukuttaa. Ovat jo vanhoja lakanoita mutta ehjiä, pehmeitä ja käyttökelpoisia, olen vähän säästeliäästi käyttänyt. Nyt ei ole tullut kuivatettua ulkona.

      Kiitos Päden paja ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  6. Hienoja muistoja. Omasta lapsuudesta tuo kaikki on tuttua. Mutta ihanaa kun nykyään kone pesee ihan itse, jää aikaa vaikka Krapuiluun ☺. Kiva tarina menneestä ajasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, nykyään kaikki on helpompaa, on pyykkikoneet ym. Kirjoitellaan vaan ja ollaan somessa, tämä on nykyaikaa. Mitähän meistä jää muistojen kirjaan.

      Kiitos AilaKaarina!

      Poista
  7. Pyykin pesu on nykyään helppoa ja kiitos automaattipesukoneen keksijälle mutta ulkona kuivatettua pyykkiä ei mikään voita. Se tuoksu on lahjomaton! Tuli kivasti mieleen kesäiset pyykinpesupäivät kotipihalla..... Kiitoksia Kravusta Sisko!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pyykinpesu on nykyään todella helppoa, ei ennen osannut edes kuvitella. Kiva kun mieleesi tulvahti muistoja. Kesäiset pyykkipäivät on minulle myös muisto vain.

      Kiitos anli itse!

      Poista
  8. Olipas hieno tulokulma aiheeseen, tykkäsin. Muista että annettuja sanoja saa taivutta eli olisin sinun sijassa käyttä'nyt tekstissä keskustelua -muotoa.
    Pellava on kestävää mutta hamppu lienee vielä kestävämopää kangasmateriaalina. Vaan se on demonisoitu pilvenpolttajien tähden, itse kasvimateriaalina olisi kasittääkseni parempaa kuin pellava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hamppu on minulle aika vieras, toki nykyään jotain tehdään hampusta en nyt muista mitä. Keskustelumuoto ehkä olisi ollut kivempi, pitäisi harjoitella enemmän kirjoittamista. Olen nyt huomannut että saa taivutella, joten kirjoitus on joustavampaa.

      Kiitos Sus' !

      Poista
  9. Ihania muistoja☀️☀️☀️Mukavaa viikkoa sinulle☀️☀️☀️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivoja muistoja on elämän aikana kerääntynyt.

      Kiitos Kristiina ja mukavaa viikkoa!

      Poista
  10. Ihania muistoja! Puhtaat valkeat lakanat <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lakannoistakin ja pesusta voi jäädä lämmin muisto :)

      Kiitos Der Seidenspinner!

      Poista
  11. Olet sovittanut krapusanat mainiosti tekstiisi. Ihastuttava muistelu.
    Minulla on yksi varhaisesta lapsuudestani oleva pyykinpesumuisto. Äidin apulaisena vahdin joskus lakanapyykkiä, joka oli lipeävedessä kiehumassa. lakanat olivat valkoisia.
    Muistan myös, miten joskus pihakaivolla huuhtelin pyykkiä. Jääkylmä vesi nipisteli sormia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt tulikin mieleen että valkopesussa käytettiin lipää. Mitähäm sekin sisälsi, enpä tiedä. Kylmässä vedessä taidettiin meilläkin huuhdella tai haalella. Kaivovettä piti välillä säästää ettei lopu. Kivoja muistoja sullakin.

      Kiitos Aimarii!

      Poista
  12. Koko päivä meni pyykinpesussa. Kivoja muistoja kuitenkin jäi, ei huonoja lainkaan. Äidin apulaisena oli kiva olla.

    Kiitos SK!

    VastaaPoista

Kiitos kun kommentoit! Tervetuloa uudelleen.